Silmiini osui The New York Timesin jo viime heinäkuussa julkaistu artikkeli ”Is ”Joyspan” the Key to Aging Well?” (Jancee Dunn 18.7.2025). Paljon puhutaan elinajan pituudesta (lifespan) ja terveiden elivuosien kestosta (healthspan), mutta mitä on joyspan? Sillä tarkoitetaan aikaa, jolloin ihminen kokee elämänsä hyväksi ja iloa tuottavaksi. Käsitteen on luonut Kalifornian yliopiston geriatrian ja gerontologian professori Kerry Burnight. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan: Joyspan, the Art and Science of Thriving in Life´s Second Half.
Mahdollisuus elää pitkään tai jopa ikuisesti on kiehtonut ihmiskuntaa aina, eikä kiinnostus aiheeseen ole ainakaan vähenemään päin. Alan tunnetuimmilla tutkijoilla, kuten Valter Longolla ja David Sinclairilla, on satoja tuhansia seuraajia. Amerikkalainen multimiljonääri Bryan Johnson käyttää paljon aikaa ja varojaan ei vain elääkseen vanhaksi, vaan tullakseen nuoreksi jälleen. Tätä tavoitellessaan hän on jopa tehnyt plasmansiirtoja teini-ikäiseltä pojaltaan itselleen. Aihe herättää mielenkiintoa myös vallan ylimmällä tasolla: Presidentti Putinin Kiinan vierailulla kuultiin pätkä hänen ja presidentti Xin yksityisestä keskustelusta. Aiheena oli – kuolemattomuus (HS 4.9.2025).
Vielä ei kuolemattomuutta ole saavutettu, mutta pitkä elinikä alkaa olla mahdollinen yhä useammalle, kiitos hyvien elinolojen ja lääketieteen kehityksen. Lähes jokainen toivoo elävänsä pitkän elämän. Haaveena on terve, pitkä vanhuus, joka päättyy helppoon (ja nopeaan) kuolemaan. Valitettavasti tämä on nykyisellään mahdollista vain äärimmäisen harvoille poikkeusyksilöille. Melkein kaikille ilmaantuu jonkinlaisia vaivoja jo keski-iässä ja eläkeiässä elämää rajoittavat sairaudet tuppaavat vain lisääntymään ja moni päätyy viimeisinä vuosinaan ympärivuorokautiseen hoivaan.
Pitkä elämä ei tuo onnea, ei välttämättä edes terve sellainen. Kerry Burnightin mukaan elämän, oli se sitten lyhyt tai pitkä, pitäisi olla sellainen, josta pidämme. Huolimatta toimintakykyä heikentävistä sairauksista ja kohtaamistamme menetyksistä esimerkiksi puolison tai ystävien kuoleman vuoksi, voimme löytää elämäämme uuden normaalin ja säilyttää kykymme nauttia elämästä.
Tämä elämänilon säilyttäminen edellyttää meiltä päivittäisiä valintoja, jotka Burnight jakaa neljään osa-alueeseen: itsensä kehittäminen (grow), sopeutuminen (adapt), anteliaisuus (give) ja liittyminen (connect). Itsensä kehittämisellä hän tarkoittaa halua säilyttää uteliaisuutensa ja kiinnostusta oppia uusia taitoja.
Sopeutuminen on ajankohtaista silloin, kun esimerkiksi heikentynyt fyysinen toimintakyky estää sinua toimimasta aiempaan tapaan. Vaikka joutuu luopumaan itselle tärkeistä asioista voi tilalle löytää jotain uutta. Tämä kyky sopeutua on avainkysymys elämänlaadun ylläpitämisessä. Crossfitin vaihtuminen vesivoimisteluun voi tuntua laimealta, mutta tarjota loppujen lopuksi saman kaltaista rytmiä, tavoitteellisuutta ja sosiaalisia suhteita elämään kuin aiempikin laji.
Toisten auttamisen, anteliaisuuden on jo pitkään tiedetty lisäävän hyvinvointia. Muuttotalkoissa tai kaverin remontissa auttaminen ei kaikille ole mahdollista, mutta antaa voi myös aivan pieniä tekoja: antaa aikaa tai huomiota niitä tarvitsevalle, lainata jotain omaasi tai auttaa ja neuvoa jossakin asiassa.
Yhteisöllisyys ei kuulune meidän suomalaisten erityisiin vahvuuksiin. Koronakauden eristäytyminen, etätyöt ja palveluiden siirtyminen verkkoon ovat aiheuttaneet meillä vain vähän kipuilua. Eläminen yhä enemmän kotoa käsin uhkaa haurastuttaa sosiaalisia suhteitamme. Ikääntyneillä ystäväpiiri pienenne myös kuolemantapausten myötä. Kerry Burnnight kehottaa meitä panostamaan olemassa oleviin sekä uusiin ystävyyssuhteisiin. Uusien tuttavuuksien solmiminen pakottaa meidät helposti epämukavuusalueelle, mutta kannattaa varmasti. Mikään ei estä ottamasta yhteyttä myös vanhoihin, vuosien takaisiin ystäviin. Yleensä ihmiset ilahtuvat tällaisesta yhteydenotosta.
On tärkeää, että pidämme itsestämme hyvää huolta. Suolistobakteerianalyysin ja unen laadun seurannan lisäksi muistetaan nauttia elämästä. Lopuksi vielä onnellisuustutkija, psykologian professori Marc Schulzin neuvo: Älä koskaan vastaa kutsuihin ei!